Vapaasukellus

29.05.2008

Vapaasukellus on sukellusta hengitystä pidättäen, ilman hengityslaitteita. Kilpailumuotoisessa vapaasukelluksessa on useita alalajeja, joista syvyyslajeja on viisi. Tavoitteenamme on tehdä uudet Suomen ennätykset kaikissa viidessä syvyyslajissa.

Turvallisuus

Vapaasukellus on turvallinen laji kun perusteista on huolehdittu. Lajiin liittyy kuitenkin riskejä, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi ilman asianmukaista koulutusta. Turvallisuus lähtee aina sukeltajasta itsestään, mutta vapaasukelluksen tärkein sääntö on että älä koskaan sukella ilman pelastustaitoisen sukellusparin aktiivista valvontaa, riippumatta siitä sukellatko uima-altaassa vai avovedessä! Syvyyssukellus asettaa kuitenkin turvasukeltajallekin lisävaatimuksia. Vapaasukellusharrastus kannattaa aina aloittaa kokeneempien sukeltajien opastuksella, esimerkiksi vapaasukelluskurssilla.

Vapaasukelluksen syvyyslajit

Syvyyssukellus räpylöillä (Constant Weight)

Sukeltaja laskeutuu tavoitesyvyyteen ja palaa pintaan käyttäen räpylöitä apunaan. Sukeltajan painotus ei saa muuttua sukelluksen aikana, mistä juontaa nimi "constant weight".

Nykyinen Suomen ennätys: 86 metriä, Timo Kinnunen, 2005

Syvyyssukellus ilman räpylöitä (Constant Weight Without Fins)  

 Sama kuin edellinen, mutta ilman räpylöitä.

Nykyinen Suomen ennätys: 60 metriä, Topi Lintukangas, 2002

Köysiavusteinen syvyyssukellus (Free Immersion)  

 Syvyyssukelluslaji, jossa sukeltaja liikkuu vetämällä itseään eteenpäin köyttä pitkin. Laji on erityisen hyvä totuteltaessa uusiin syvyyksiin tai esimerkiksi paineentasausongelmien ratkaisemiseen, sillä vauhtia voidaan säädellä paremmin kuin muissa lajeissa.

Nykyinen Suomen ennätys: 60 metriä, Antero Joki, 2008

Variable weight  

 Variable weightissä laskeutumisen apuna käytetään suurta painoa, tai "painokelkkaa". Pintaan nousu tapahtuu omin voimin, uimalla tai köydestä vetämällä.

Toistaiseksi ei virallista Suomen ennätystä. Syvin tiedossa oleva sukellus: 64 metriä, Timo Kinnunen, 2003

No Limits  

 Kuten variable weight, mutta myös nousuun käytetään apuvälinettä, kuten nostosäkkiä tai ylös vedettävää köyttä.

Toistaiseksi ei virallista Suomen ennätystä. Syvin tiedossa oleva sukellus: 65 metriä, Timo Kinnunen, 2003

Tämän hetkiset Suomen ennätykset

Vapaasukelluksen sanastoa

Paineentasaus

Sukeltajan kehossa olevat ilman täyttämät ontelot eivät kestä kovin suurta paine-eroa kehon ulkoiseen paineeseen nähden. Niinpä syvyyden ja vedenpaineen kasvaessa välikorvaan, nenän sivuonteloihin ja maskiin pitää lisätä ilmaa paine-eron pienentämiseksi. Tätä kutsutaan paineentasaukseksi, ja se on monille vapaasukeltajille syvyyttä rajoittava tekijä.

Lanyard

Turvanaru, jonka avulla vapaasukeltaja kytketään laskeutumisköyteen. Lanyard estää sukeltajaa eksymästä köydestä, ja sen avulla sukeltaja voidaan hätätapauksessa vetää pintaan.

Kelkka

Painava, köyttä pitkin liukuva apuväline, jonka avulla sukeltaja voi laskeutua tavoitesyvyyteen ilman lihastyötä no limits- ja variable weight -lajeissa.

Monoräpylä

Leveä räpylä, joka kiinnitetään vapaasukeltajan molempiin jalkateriin. Uintityyli tällaisella räpylällä on kuin kömpelö versio delfiinin etenemisestä.

Vapaapudotus

Syvyyden ja vedenpaineen kasvaessa keuhkot ja märkäpuku puristuvat kasaan. Tästä johtuen sukeltajan noste (=kelluvuus) pienenee, ja riittävän syvällä sukeltaja alkaa upota. Tämän jälkeen sukeltaja voi upota passiivisesti ilman uintiliikkeitä. Tätä sukelluksen vaihetta kutsutaan vapaapudotukseksi, ja se on monien vapaasukeltajien mielestä sukelluksen nautinnollisin vaihe.

Sukeltajantauti

Sukeltajan verenkiertoon liukenee keuhkoista typpeä sitä nopeammin, mitä syvemmällä ja korkeammassa paineessa sukeltaja on. Jos laitesukeltaja nousee pintaan liian nopeasti, voi typpi muodostaa elimistössä kuplia ja aiheuttaa niin sanotun sukeltajantaudin.  Sukeltajantauti onkin pääasiassa laitesukeltajien huoli, mutta toistuvat, syvät vapaasukellukset voivat aiheuttaa sukeltajantaudin vapaasukeltajallekin.

Sukellusrefleksi

Vapaasukelluksen aikana sydämen syke alenee ja lihasten verenkierto heikkenee. Hapekas veri kiertää pääasiassa niissä elimissä, jotka sietävät hapenpuutetta huonoimmin, tärkeimpinä aivot ja sydän. Yhdessä näitä hapenkulutusta vähentäviä muutoksia kutsutaan nimellä sukellusrefleksi (myös sukellusvaste tai sukellusheijaste). Sukellusrefleksi on erityisen voimakas hylkeillä ja muilla merinisäkkäillä, mutta se on olemassa ihmiselläkin. Ihmisellä sukellusrefleksin voimakkuus ja vaikutus on kuitenkin huomattavasti heikompi kuin sukeltamiseen sopeutuneilla nisäkäslajeilla.

Jäännöstilavuus

Ihmisen keuhkojen ja rintaontelon rakenne estää normaalissa tilanteessa keuhkojen täydellisen tyhjentymisen. Maksimaalisen uloshengityksen jälkeenkin keuhkoihin jää ns. jäännöstilavuuden verran ilmaa, keskimäärin noin 1,5 litraa. Tämä vaikeuttaa mm. paineentasausta syvillä vapaasukelluksilla.